Runovihkoseni Leijuva puu ilmestyi äskettäin 21.2.2022. Olin pitkään haaveillut oman runokokoelman julkaisemisesta. Runoteokseni kuitenkin ilmestyi ajankohtana vain muutamia päiviä ennen sodan syttymistä Ukrainassa. Lukiessani uutisista järkyttävistä tapahtumista Euroopassa, oman pienen kirjoitustuotoksen ilmestyminen on tuntunut niin mitättömältä tapahtumalta, että vasta eilen pystyin jakamaan siitä tiedon kunnolla Facebookin sivullani. Myöskään sen juhliminen ei tietenkään tuntunut sopivalta tällaisena surun leimaamana aikana. Järjestin kuitenkin kotonani pienimuotoisen teetilaisuuden kirjanilmestymisen johdosta.
Päädyin julkaisemaan Leijuvan puun omakustanteena. Yhtenä syynä tähän valintaan oli se, että halusin julkaista kirjasen juuri kuten haluan. En myöskään halunnut runojen tulevan tällä kertaa hylätyiksi, joten en edes lähettänyt kirjasta millekään kustantajalle. Ajattelin, että jos vihkonen olisi tullut hylätyksi tai minua olisi pyydetty kirjoittamaan iso osa siitä uusiksi, niin nämäkin runot olisivat ehkä jääneet julkaisemattomiksi. Nyt minulla oli onni saada tukea ystävältäni runoilija J. K. Ihalaiselta, joka auttoi taitossa sekä julkaisuprosessin viemisessä päätökseen.
Kirjoitin ensimmäisen (toistaiseksi julkaisemattomaksi jääneen) runokokoelmani yli 20 vuotta sitten ja yritin tarjota sitä julkaistavaksi eri kustantajille. En onnistunut saamaan sitä julkaistuksi silloin, mikä masensi minua. Runojen hylkääminen myös sai aikaan sen, että keskityin enemmän muiden kirjoittajien teosten tutkimiseen ja tieteelliseen kirjoittamiseen, tosin tunsin tarvetta kuitenkin aina välillä kirjoitella runotekstejäkin “piiloon” omalle koneelleni – jonkin asian tai tunteen muotoilu sanoiksi ja lauseiksi tuntui terapeuttiselta.
Olin jo ennen korona-aikaa tavallaan päätellyt, etten pystyisi kirjoittamaan julkaisukelpoisia runoja ja sen sijaan yritin hahmotella jotain kertomuksentapaisia koneelleni. Sitten loppukesästä 2020 pääsin mukaan osallistumaan alueellisiin taideprojekteihin, johon aivan tavalliset Kaarelan alueella asuvat ihmiset saivat osallistua. Kyseessä olivat Suomalaisen barokkiorkesterin Juurilla-hanke ja Kansallisteatterin Kaarella-aluehanke. Yllättäen runoilleni olikin jonkinlaista tarvetta, sillä projekteissa meidän toivottiin kirjoittavan omia tekstejä ja jopa etsivän laatikoista vanhoja tuotoksia.
Viime syksynä kokosin projektien aikana esittämiäni tekstejä yhteen ja lisäsin muitakin koneeltani löytyneitä kirjoituksia sekä kirjoitin jotakin uuttakin. Mukana on myös muutamia “vanhoja” Intiassa kirjoittamiani runoja, jotka olivat mukana tuossa ensimmäisessä julkaisemattomassa runoteosyritelmässäni. Syntyi runovihkonen Leijuva puu.
Omien kirjoitusten julkaiseminen on huomattavasti helpottunut nykyaikana. Digitaalisen painamisen ansiosta on mahdollista julkaista pieniä painoksia, ja tarvittaessa ottaa uusintapainoksia. Omakustantaminen mahdollistaa tavallaan kirjan julkaisemisen tällaisilla omilla sivuilla – ei tarvita erillisiä lupia laittaa kirja näkyville niin, että kiinnostuneet voisivat siihen ihan ilmaiseksi tutustua. Ainoa tähän mennessä havainnoimani lievästi ongelmallinen puoli omakustantamisessa vaikuttaa olevan se, että julkaistakseen painetun version, joutuu sijoittamaan jonkin verran omia varojaan painamiseen. Olen myös ihan eri tavalla joutunut miettimään miten saattaa julkaisua lukijoiden saataville. Positiivista tässä omakustantamisprojektissa on se, että tavallaan voin itse “hallita” julkaisuani. Koska olen itse kirjan kustantaja, olen myös voinut lisätä ekirjaversion nettiin avoimesti saataville. Löydät ekirjaversion Leijuvasta puusta tämän sivuston “Kirjoituksia” välilehdeltä. Se on vapaasti luettavissa siellä.
