Osallistuin tänä keväänä ensi kertaa sanoituskurssille. Oli oikeastaan sattumaa, että näin kävi. Useammalla opistolla kuten Helsingin Työväenopistolla ja Vantaan aikuisopistolla ja myös muutamalla muulla pääkaupunkiseudun oppilaitoksella on tietoja kursseista samassa verkkopalvelussa nimeltä Ilmonet, jossa myös voi ilmoittaa itsensä kursseille. Jossain vaiheessa viime vuoden loppupuolella ilmoittauduin palvelussa grafiikan kurssille. Katsellessani sen jälkeen myös mitä muita kursseja eri taideaineissa oli tarjolla, silmäni osuivat ilmoitukseen sanoituskurssista, johon vielä näytti mahtuvan mukaan. Ilmoittauduin kurssille hetken mielijohteesta ja myös sen takia, että sanoittaminen oli alkanut jollain lailla kiinnostaa minua sen jälkeen, kun sanoja joistain runoistani oli päätynyt mukaan Kansallisteatterin aluetaiteilijan Mirjami Heikkisen valitsemina laulun sanoiksi Räpätätiiviin (ks. linkkejä Oliver Vierkensin säveltämiin ja esittämiin lauluihin välilehdellä “Muuta”). Sanoituskurssi oli etäkurssi Zoomissa ja osallistujia oli pääkaupunkiseudun lisäksi muualtakin päin Suomea.
Kokoonnuimme tietokoneiden ruutujen ääriin aina maanantai-iltaisin puoleksitoista tunniksi. Opettajamme antoi meille joka kokoontumisen aluksi kirjoitustehtävän kirjoittaa vapaasti n. 10 minuuttia hänen antamastaan sanasta tai kuvasta. Ensimmäisellä kerralla hän myös pyysi sanoja kurssilaisilta, joita myös käsittääkseni käytettiin sanoina kirjoitusharjoituksissa. Huomasin, että minulla monista näistä sanoista putkahti jopa vuosikymmeniä vanhoja muistoja mieleen ja tallentui paperille. Oli kivaa, että oli joka maanantai se 10 minuuttia aikaa syventyä vain kirjoittamaan mitä tuli mieleen jostain sanasta ja antaa kirjoituksen viedä mukanaan. Näitä tekstejä ei luettu muille, mutta jotkut niistä saattoivat antaa inspiraatiota johonkin omiin laulusanoituksiin. Minulla kurssilla syntyi valmiiden laulujen sijaan suurimmilta osin pikemminkin alustavia luonnoksia, joita suunnittelen vielä työstäväni eteenpäin.
Yksi lauluista, ensimmäinen kurssilla kirjoittamani sanoitus, “Lippalakkimies”, syntyi hieman valmiimpana kuin muut sanoitusluonnokseni. Olin kirjoittanut sanoituksen kotitehtävänä ja katsoimme sitä yhdessä eräässä kurssin Zoom-tapaamisessa. Kurssilla oli todella kannustava ja hyväksyvä ilmapiiri ja sain positiivista palautetta toisilta kurssilaisilta. Lähetin sanoituksen katsottavaksi Oliverille, johon olin tutustunut Räpätätiivin aikana. Hän oli aiemmin maininnut, että hänelle voisi lähettää sanoituksia, jos vain minulla syntyisi sellaisia. Näin Oliverin myöhemmin Kannelmäessä. Koska Kanneltalon kahvila oli juuri sulkeutunut, suuntasimme Kannelkrouviin. Olimme aikaisemmin esiintyneet siellä yhdessä Räpätätiivissä, joka oli Suomalaisen barokkiorkesterin Juurilla-hankkeen ja Kansallisteatterin Kaarella-aluehankkeen projekti. Oliverilla oli kitara mukanaan ja hän kokeili soittaa melodioita ja laulaa “Lippalakkimiehestä” pätkiä samalla. Testatessa sanoitusta musiikkiin, teimme samalla joitain pieniä korjauksia tekstiin ja nauhoittelin myös hänen soittamiaan melodioita. Olin aika hämmästynyt siitä, että teksti tuntui kuitenkin aika hyvin sopivan musiikkiin ja laulettavaksi. Kotona mietin vielä yhtä riimiriviä, jonka lähetin myöhemmin Oliverille.
“Lippalakkimies” sai ensiesityksensä 15.3. kirjanilmestymisteellä kotonani Oliverin säveltämänä ja esittämänä. Huomasin ilokseni, että säveltäjä oli löytänyt vielä joitain toimivia ratkaisuja sanoitukseen muuttaen sen alkamiskohtaa ja poistanut jotain ylimääräistä toistelua kuitenkin säilyttäen sanani. Tämä oli muuten yksi asia, mikä yllätti minut kurssilla. Minulle oli uusi oivallus, että laulun sanat saattavat olla hyvinkin lyhyitä ja kertosäe saatetaan todellakin toistaa moneen kertaan. Olen ehkä tavallaan joissain alustavissa sanoituksissani yrittänyt kirjoittaa liian pitkiä tekstejä ja aionkin yrittää muokata niitä lyhyemmiksi säilyttäen olennaisen ja selkeyttäen niitä. Keskustellessamme “Lippalakkimiehestä” Oliver on tuonut esille näkemyksensä, että tällaisen laulun ideaaliesittäjä olisi joku käheä-ääninen nainen. Luulen syynä olleen sen, että laulun puhuja hahmottunee tekstistä naisena, joka laulaa “Lippalakkimiehelle”. Minuakin arvelutti ensin, miten sanoitus voisi sopia miesartistille. Mietittyäni asiaa, minusta kuitenkin laulun esittäminen ei ole mitenkään sidoksissa sukupuoleen ja tarina hahmottuu hyvin myös miesäänen esittämänä. Pidin siitä, miltä laulu kuulosti säveltäjän itsensä esittämänä ja toivon mukaan olisi jossain vaiheessa mahdollista kuulla se myös nauhoituksena.
Tajusin kurssilla, että sanoitusten laatiminen voi olla aika erilaista kuin runotekstien kirjoittaminen. Kurssilla opin, että riimittäminen voisi auttaa tekemään teksteistä laulullisempia ja rytmisempiä. Teinkin kurssin aikana riimikokeiluja. En ole aikaisemmin runoja kirjoittaessani yrittänyt etsiä riimejä vaan olen kirjoittanut hyvin vapaalla rakenteella. Sain kuitenkin kurssilla kuvan, että laulusanoituksissa olisi hyvä olla joitain musiikkiin sopivia rakenteita kuten säkeistöjä ja kertosäkeitä ja joskus jopa ns. C-osa. Analysoimme kurssin aikana joitakin tunnettujen suomalaisten artistien hittibiisejä sekä myös sellaisia sanoituksia, jotka olivat aiemmin tehneet vaikutuksen meihin. Tarkastellessani biisien sanoituksia, olin yllättynyt siitä, kuinka selkeitä rakenteita ja paljon riimejä niistä löytyikään! Yritin kurssin inspiroimana käyttää riimejä tehdessäni sanoitusyritelmiä kotitehtävinä. Ensimmäiset yritelmäni tuntuivat välillä aika kömpelöiltä ja tuntui oudolta yrittää riimitellä. En vieläkään ole ollenkaan varma, onko todellakin syytä yrittää riimitellä kirjoittaessaan laulutekstejä vai onko se pikemminkin vain yksi vaihtoehto ja apukeino kirjoittaa rytmisesti toimiva sanoitus.
Toivon mukaan saisin jossain vaiheessa valmiiksi myös muut vielä luonnosvaiheessa kurssilla kirjoittamani sanoitukset. Tässä kuitenkin ensimmäinen “oikea” varta vasten laulun sanoiksi kirjoittamani sanoitus!
Lippalakkimies
sanoitus: Riika J. Virtanen & sävellys: Oliver Vierkens
Et välittänyt musta ollenkaan
kellarissa yksinäni duunii teen
yltä kuuluu kolahduksii, askeleita
ehkä siellä jossain trukkiajeluita
sarvet eespäin pyörit ympyröitä
turhaa vaan on haaveillakaan muuta
sulla lippalakki, mulla musta luuta
oon vanha noita en voi muuta
ei voi toista tehdä musta
miksi juopua näin susta?
Trukin kopis mä sut ensin näin
olit komistus ja selvin päin
silmäs katsoi minuun alaspäin
nähdessäin sut heti tiesin sen
tunsin merkit oitis rakkauden
olet kolmas mieheni sä mun
tai kuolen käsivärsillesi sun
näin silmissäsi auringon
Lippalakkimies! Lippalakkimies!
Käytävässä törmäsin mä suhun
loit katseen hymyilevän muhun
heti katoot kulman taakse pois
Oi, kuinka ihanaa sun lähel olla ois
vaik’ei tänä aikana edes sais
vaan yksinään voi seistä laiturilla
katoo arjen suohon unelmat
synkkyyttä piristää vain vadelmat
Lähetin mä monta viestii
vastauksina kylmää tekstii
ikinä ei tuu meidän retkee
ikinä ei tuu meidän retkee
Trukin kopis mä sut ensin näin
olit komistus ja selvin päin
silmäs katsoi minuun alaspäin
nähdessäin sut heti tiesin sen
tunsin merkit oitis rakkauden
olet kolmas mieheni sä mun
tai kuolen käsivärsillesi sun
näin silmissäsi auringon
Lippalakkimies! Lippalakkimies!
Lippalakkimies!
(Kannelmäessä 7.2.2022; muokkauksia tehty keväällä 2022)
