Nyt maaliskuussa pääsin ensimmäistä kertaa käymään Jyväskylän yliopistossa. Osallistuin siellä proosakurssin lähijaksoon, joka on yhteinen sekä Avoimen yliopiston että Jyväskylän yliopiston opiskelijoille. Myös tätä kurssia luotsaa sama opettaja, FT Emilia Karjula, joka opetti myös ensimmäistä kirjoittamisen oppiaineen kurssiani Jyväskylän Avoimessa yliopistossa. Tähän meneillä olevaan proosakurssiin kuuluu kaksi lähijaksoa ja seuraava on huhtikuun loppupuolella. Vaikka paljon opintoja voi tehdä verkossa, olen erityisesti yrittänyt ilmoittautua kursseille, joihin kuuluu lähijakso. Pidän siitä, että kurssin aikana näen oikeasti ihmisiä ja voin keskustella heidän kanssaan kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. Tällä hetkellä olen tavallaan kahden kurssin risteyksessä: palautin juuri Moodlessa ensimmäisen kurssin (“Kirjoittamisen taiteelliset ja tieteelliset lähtökohdat”) oppimispäiväkirjan.
Proosakurssi oli Agora nimisessä rakennuksessa. Jo ennen kurssin alkamista kävin katsomassa Agoraa ja aterioimassa siellä opiskelijaruokalassa, jossa saatoin nauttia vegaanille sopivaa lounasruokaa vierailijahintaan. Ensi vaikutelman perusteella ajattelin rakennuksen olevan valoisa ja moderni. Opiskelijaruokala oli viihtyisä suurine maisemaikkunoineen. Koska kurssilla oli paljon ohjelmaa sekä perjantai-iltana että lauantaipäivänä, en tällä kertaa kerennyt vierailla muualla Jyväskylän yliopiston kampuksella tai kirjastossa, mikä siten jää ensi kertaan.
Kurssin tunnelma oli huomattavan rentoutunut ja ihmiset olivat selvästi iloisia päästessään kirjoittamaan ja keskustelemaan yhdessä ja kuuntelemaan opettajan selostuksia proosan lajeista. Toki olen aiemminkin kuullut vaikkapa legendoista ja faabeleista, mutta en aiemmin ole edes tullut miettineeksi mahdollisuutta yrittää itse kirjoittaa sellaisia tai mieltänyt niitä ajankohtaisiksi mahdollisiksi genrevaihtoehdoiksi kirjoitelmien kannalta. Kurssilla pääsemme kokeilemaan novellin ja jotakin toista genreä edustavan lyhytproosatekstin kirjoittamista tehtävissä, jotka meidän on määrä tehdä maalis- ja huhtikuun tapaamisten välillä. Tietenkään sinänsä ei tarvitse olla millään kurssilla kokeillakseen tekstien kirjoittamista hyödyntäen eri lyhytproosalajien ominaispiirteitä, mutta välitehtävän deadline kuitenkin aiheuttaa tietynlaista painetta ryhtyä tuottamaan tekstiä.
Proosakurssia edelsi sen ennakkotehtävien teko, joita käsittelimme lähitapaamisessa pienryhmissä. Jyväskylässä teimme myös useita kirjoitusharjoituksia: kirjoitimme mm. raapaleen, joka on minulle uusi genre. Sillä tarkoitetaan satasanaista kirjoitusta, mutta otsikkoa ei ole laskettu mukaan sanamäärään. Kirjoittaminen 20 minuutissa toki onnistui. Syntyi satasanainen teksti, mistä en kuitenkaan ole erityisen ylpeä kielellisessä tai sisällöllisessä mielessä. On kuitenkin mielenkiintoista kokeilla, mitä syntyy rajoitetussa ajassa, kun yrittää tehdä tunnilla annettuja tehtäviä.
Kurssilla sain keskusteltua eräästä proosan kirjoittamisessa minua vaivanneesta ongelmasta ja keskustelun jälkeen olo on paljon selkeämpi. Muut henkilöt pienryhmässämme eivät pitäneet ongelmaani edes minään ongelmana vaan ihan sopivalta kuulostavana kirjoittamistapana. Yritän tällä hetkellä kirjoittaa pienoisromaania. Aloitin sen jo loppusyksystä osallistuessani Kriittisen korkeakoulun järjestämälle pienoisromaanikurssille, jota opetti kirjailija Jyri Vartiainen. Tuon kurssin aikana oivalsin, että voisin yrittää kirjoittaa nimenomaan pienoisromaanin ja hyödyntää siihen myös joitain tekstipätkiä, jotka olin jo aiemmin tallentanut koneeni syövereihin. Valitettavasti kuitenkin projekti hieman jäi odottelemaan pienoisromaanikurssin jälkeen – piti valmistautua Pariisin konferenssimatkaan ja sitten tuli kiire niiden kirjoitusten kanssa, jotka oli tarve saada aikaan ensimmäistä kirjoittamisen opintojen kurssia varten (ennakkotehtävä, kertomus, draamakohtaus ja essee). Kerroin tästä pienoisromaaniprojektistani jotain muille osallistujille proosakurssin lähitapaamisessa. Nyt tuntuu siltä, että on tärkeää kirjoittaa käsikirjoitusta eteenpäin, kun on kerran jo puhunutkin siitä muille. Olen tosin ihan tietoinen mahdollisuudesta, että käsikirjoituksesta saattaa muotoutua sellainen, että haluankin kätkeä sen laatikkoon piiloon.
Kurssilla rima pidemmän proosakirjoituksen kirjoittamiseen tavallaan laski. Juttelimme pienryhmissä sekä aloituksista että lopetuksista ja kukin oli kirjoittanut ennakkotehtävänä “Innostavan aloituksen” romaanikäsikirjoitukseen. Olen tähän asti vältellyt alkukappaletta, mutta nyt kurssia varten tekemäni alku tuntui ainakin ihan toimivalta siinä mielessä, että sen jälkeen on ruvennut syntymään tekstiä. Rupesin aloitustehtävää tehdessäni ajattelemaan, että olisi ihan ok, jos edes onnistuisin kirjoittamaan huonon pienoisromaanin. Sekin olisi parempi kuin ei mitään ja uskon kyllä pystyväni tuottamaan huonoa tekstiä – jos haluaa tuottaa laadukasta ja ansiokasta tekstiä, niin sehän on sitten jo ihan eri juttu.
Ennen paluumatkaa oli huono sää. Kun lähdin kävelemään kohti Jyväskylän keskustaa, oli aamuinen lumisade tauonnut. Kuitenkin ehdittyäni kävellä jonkin matkaa, alkoi satamaan vettä. Koska minulla oli vielä runsaasti aikaa ennen junanlähtöä, kävin vierailulla Jyväskylän taidemuseossa. Siellä oli meneillään kaksi taidenäyttelyä. Mennessäni museoon en ollut tajunnut, että siellä oli toiseksi viimeistä päivää avoinna Jyrki Markkanen nimisen taiteilijan näyttely “Kokoelmat / Alueet”, joka sisälsi eri grafiikan menetelmillä luotuja teoksia. Oli ilahduttavaa päästä katselemaan tuota näyttelyä, joka teki minuun vaikutuksen kuten esimerkiksi teos “Kokoelma: haltuunotto ja varastointi” (2020 – 2022), joka koostui suuresta määrästä vedoksia, jotka vaikuttivat esittävän erilaisia vesitorneja.
Oli mukavaa käydä Jyväskylässä. Se tuntui ikään kuin pieneltä lomamatkalta: kurssilla oli niin hauskaa, ettei se todellakaan tuntunut miltään voimia vievältä opinnoissa ponnistelulta. Seuraavalla kerralla yritän ehtiä katsella Jyväskylän yliopiston alueita ja paikkoja paremmin ja myös katsoin, että kaupungissa olisi muitakin mielenkiintoisia paikkoja kuten kasvisravintola ja grafiikan paja, joissa voisi yrittää vierailla, jos vain suinkin sattuu ehtimään. Mikäli sää suosii ensi kerralla, ajattelen, että voisi olla mukavaa tehdä kävelylenkki Jyväsjärven rantamaisemissa.