Saavuin viime perjantaina toista kertaa tänä vuonna Jyväskylään. Meillä oli proosakurssin toinen lähijakso Agorassa. Kurssitapaaminen oli tällä kertaa vain lauantaipäivän mittainen, joten perjantaina minulle jäi hieman aikaa tutustua Jyväskylän yliopiston kampusalueisiin.
Ruusupuisto, Seminaarinmäki ja Lähde
Kävin ensin Ruusupuistossa, jossa sijaitsee Avoimen yliopiston tiloja. Oli jo myöhäinen iltapäivä, joten saatoin vain tutustua rakennukseen, joka vaikutti modernilta. Aulassa oli mielestäni hauska ratkaisu, että siellä oli seuraavaan kerrokseen asti ulottuva leveä portaikko, jolle oli aseteltu istuintyynyjä, joilla opiskelijat saattoivat istua hieman kuten amfiteatterissa. Oleskelutilana käytössä olevan portaikon viereltä kulki varsinainen ylöspäin johtava kulkuportaikko. Sain vaikutelman, että varmaankin tätä avointa porrastettua tilaa käytetään myös tilaisuuksiin, koska alempana näkyi koroke ja mikrofoni. Sen vierellä oli suuri henkilönmuotoiseksi leikattu valokuva Minna Canthista (kuvan aikaan vielä Johnson) varustettuna tiedolla, että hän opiskeli Jyväskylän seminaarissa vuosina 1863–1864.
Ruusupuistosta jatkoin matkaa Seminaarinmäelle. Kiertelin tovin siellä, koska ei ollut aivan helppoa löytää rakennusta B. Etsin kirjastoa, jota kutsutaan Lähteeksi. Kysäisin viimein eräältä ohikulkeneelta henkilöltä, ja kirjasto olikin näköetäisyydellä oleva punaisista tiilistä ja sinisistä elementeistä koostuva melko moderni rakennus. Tämä henkilö myös kiinnitti huomiotani siihen, kuinka eri aikakausilta Seminaarinmäellä sijaitsevat rakennukset ovat: on vanhoja rakennuksia, Alvar Aallon suunnittelema päärakennus ja moderneja tiloja. Laskeuduin portaat alaspäin ja kävelin sisään kirjastorakennukseen. Katselin siellä paikkoja ja tutustuin kokoelmiin rauhallisessa kokoelmatilassa. Kirjastossa oli myös tiloja, joissa opiskelijat saattoivat opiskella ja tietokoneita heidän käyttöönsä. Sisätilojen yleisilmeestä jäi mieleen voimakkaan keltainen väritys sisustuksessa ja kaiteissa. Palasin aulaan, jossa olin huomannut kahvilan. Siellä oli vitriinissä ilahduttavan paljon vegaanille sopivia kahvilatuotteita kuten mehevän näköistä suklaakakkua ja muffinsseja. Istuin jonkin aikaa teellä kahvilassa ja nautin muffinssia ja tuorepuuroa.
Lauantain lähitapaaminen Agorassa
Lauantaina oli varsinainen opiskelupäivä. Proosakurssilla, jota opetti FT Emilia Karjula, aloitimme taas tutuksi tulleeseen tapaan kirjoitusharjoituksella. Sen idea oli saatu Ryhmärenki-sivustolta ja sovellettu kirjoitusharjoitukseksi. Meille näytettiin valkokankaalla kuvia erinäköisistä tuoleista erilaisissa maisemissa. Meidän tuli valita niistä yksi, jolle haluaisimme istua, ja kirjoittaa siitä. Valitsin nojatuolin, joka oli kesäisellä niityllä. Tekstissäni päädyin kuvittelemaan itseni istumassa tuolilla ja haaveilemassa erilaisista asioista. Tein siinä myös huomion, että olen jo keskellä ainakin joitain näitä asioita, joista haaveilen. Ne voivat tapahtua tässä ja nyt. Ainakin kirjoittamiseen liittyvät asiat. Vaikka olenkin elämäni aikana kirjoittanut monenlaisia tekstejä, hieman liian suuri osa ajastani on usein kulunut vain kirjoittamisesta haaveiluun eikä varsinaiseen kirjoittamiseen. Aivan opetuksen lopussa teimme saman tehtävän uudelleen ja saimme joko istua samalla tuolilla tai valita jonkin toisen. Valitsin tuolin, joka oli sijoitettu rantahietikolle meren rannalle. Se toi mieleeni raikkaan meri-ilman hengittämisen syvään ja rauhallisesti, rentoutumisen ja Hangon hiekkarannat ja merimaisemat. Rupesin myös pohtimaan sitä, kuinka minulla on itse asiassa täysi vapaus valita millä tuoleista istun. Tavallaan tämä rinnastui mielessäni siihen, kuinka voimme valita itse, millaisia rooleja tässä elämässä otamme.
Suuren osan aikaa lähitapaamisessa käytimme pienryhmässä keskusteluun. Olimme etukäteen jättäneet välitehtävänä kirjoittamamme novellin ja toisen lyhytproosatekstin Moodleen. Toisten saman ryhmän jäsenten tuli lukea etukäteen muiden ryhmäläisten tekstit ja valmistautua kommentoimaan niitä. Kävimme läpi vuorotellen jokaisen tekstit ja juttelimme niistä. Tämä oli hyvin mielenkiintoista. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa eikä useinkaan saa kuulla, mitä muut teksteistä ajattelevat. Tekstini aihe liittyi graffitimaalaukseen.
Yritin kirjoitustani varten oppia graffitimaalauksesta. En päässyt kuitenkaan kuin alkuun tässä. Kävin havainnoimassa Suvilahdessa ja luin Juho Toiskallion kirjan Graffiti: Wraitterin käsikirja (Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava 2020). Katsoin myös pari graffitiaiheista videota. Graffitiaiheeseen liittyvän novellin kirjoittaminen tuntui kuitenkin hyvin epävarmalta puuhalta. Pelkäsin käyttäväni vääriä sanoja tai kuvaavani työvaiheita ja tekniikoita jotenkin väärin. Sain ryhmältä kuitenkin noin yleensä ottaen mielestäni hyvää palautetta. Tekstini oli siis ilmeisesti ainakin tavalliselle lukijalle sangen ymmärrettävää. Juuri ennen kurssitapaamista pyysin myös erästä katutaiteeseen erikoistunutta taiteilijaa, Jesse Pasasta, katsomaan näitä tekstejäni, koska toivoin palautetta myös alaa tuntevalta henkilöltä. Jesse suostui ystävällisesti lukemaan tekstini ja kommentoimaan niitä. Sain häneltä palautteen lähitapaamisen jälkeen ja huomasin, että novellissa on kyllä paljon parannettavaa maalaamiseen liittyvissä asioissa ja sanastossa. Yritän seuraavaksi parantaa tekstejäni sekä muilta opiskelijoilta että Jesseltä saamieni kommenttien pohjalta. Palattuani Helsinkiin, minulla oli ilo myös kokeilla maalaamista hetken Jessen opastuksella.
Lähi- ja verkko-opiskelusta
Tähän saakka kirjoituksen perusopintojen opiskelu Jyväskylän yliopiston Avoimessa yliopistossa on ollut ihanan innostavaa. On ollut sopivassa suhteessa sekä lähitapaamisia että verkko-osuuksia Moodlessa. Sain kuitenkin kuulla, että ensi lukuvuodeksi ei olisi tarjolla ollenkaan lähiopetusta. Tämä kuulostaa mielestäni harmilliselta, ja toivonkin, että lähijaksolliset kurssit palaisivat takaisin opintotarjontaan mahdollisimman pian. Vaikka kotonaan voi hyvin kirjoittaa yksin, on jokaiselle lähijaksokerralle osallistuminen ollut hauska ja avartava kokemus ja olen nauttinut myös Jyväskylässä käynneistä. Kurssiin osallistuminen on antanut syyn lähteä lyhyelle matkalle jonnekin Helsingin ulkopuolelle. Lähijaksoilla olen myös tutustunut joihinkin toisiin kirjoittajiin ja saanut keskustella heidän kanssaan. Tällä viikolla on minulla ilokseni tilaisuus tavata Oodissa kirjoittajia, jotka osallistuivat samaan aikaan itseni kanssa ensimmäiseen perusopintojen kurssiin alkuvuodesta. Ehkä olen jossain mielessä vanhanaikainen, mutta minusta tuntuu tärkeältä nähdä kurssien opettajia ja muita opiskelijoita livenä ihan “oikeasti”. Korona-aika oli pitkä ja silloin oli hienoa, että joitain luentoja pidettiin verkossa (en vielä silloin opiskellut Jyväskylän Avoimessa yliopistossa, mutta kuuntelin erilaisia luentoja Zoom-videoviestintäpalvelun kautta). Nyt kuitenkin, kun pahin korona-aika on toivottavasti ohi, niin on ollut mukavaa käydä paikan päällä kurssien lähijaksoilla. On toki totta, että sellaisille henkilöille, jotka asuvat pitemmän matkan päässä, verkko-opiskelu mahdollistaa opintojen tekemisen. Olisi kuitenkin mukavaa, jos kurssitarjonnassa säilyisi valittavaa myös sellaisille ihmisille, jotka tuntevat oppivansa paremmin, kun ainakin välillä näkevät oikeita ihmisiä opintojensa aikana.
