Aimmassa postauksessani “Lähijaksolla Jyväskylässä” kerroin, kuinka kirjoitimme proosakurssilla tuntiharjoituksena raapaleen. Nyt kokeilin kirjoittaa raapaleen kotona ja syntyi seuraavanlainen teksti:
Lahja äidille
Peuraperhe on saapunut lähelle metsälampea. Pikkupeurat kyselevät äitipeuralta:
– Saadaanko mennä leikkimään lammelle? Siellä kasvaa ihania lumpeenkukkia!
– Ei vielä, lapsukaiseni. Olette liian pieniä. Voitte mennä vasta sitten, kun olette ensin kasvaneet suuremmiksi.
Vaaleanpunainen pikkupeura kuiskuttaa violetille sisarelleen:
– Kun äiti menee syömään jäkälää ja kääntää päänsä poispäin, kadotkaamme nopeasti ja menkäämme leikkimään lammelle!
Lammella pikkupeuran tekee mieli poimia lähellä rantaa kasvava suuri, vaaleanpunainen lumme lahjaksi äitipeuralle. Se ojentaa pientä etusorkkaansa kohti lummetta. Voi ei! Pikkupeura putosi veteen! Isäpeura ilmestyy näkyviin kuusen takaa ja hyppää lampeen. Vedessä pikkupeura laittaa sorkkansa isäpeuran kaulan ympärille ja yhdessä ne uivat rantaan, jossa kasvaa ihmeellinen, keltainen kukka.