Laitan nyt tänne blogiin muutamia niistä runoista, jotka kirjoitin ollessani maalla loppukesästä. Luin ne Alakulttuuripäivänä 2.9.2023 olleessa tapahtumassa “Kellarista aurinkoon? – Tekstit ja underground”. Järjestin tapahtuman yhteistyössä Töölön kirjaston kanssa ja tapahtuma sai tukea Perttu Häkkisen Säätiöltä. Juttuni tapahtumasta “Auringossa estradilla: Pöytälaatikko avautui Alakulttuuripäivänä” voi lukea Jyväskylän Avoimen yliopiston Kirjoittamisen oppiaineen blogista Kirjoittajan matkassa. Se löytyy täältä.
Isovanhempieni mökki
Lampi on tänään tyyni
järvenselällä etäämmällä ui vesilintu
isoäitini puhui kaakkureista
kuinka ne olivat saapuneet
ehkä se tosiaan on kaakkuri
molskahdus yllättää minut
rikkoo hiljaisuuden
ilmassa outoa kirkunaa
Laituri on kovin kiikkerä
tai minusta on tullut suuri ja kömpelö
pienenä istuin usein täällä
veden äärellä
en pelännyt putoamista
ei ollut kännykkää
joka voisi tippua veteen
Se viheriöivä koivu, jota usein katselin
taitaa olla tuo paljas runko
ei latvaa, ei lehtiä
vielä se seisoo
niemen nokassa
vastarannalla
Isovanhempieni mökki
paloi vuosia sitten
nyt siinä kivisellä korokkeella
on pieni sauna
puulämmitteinen
Muistoja tihkuu lapsuudesta
pieniä välähdyksiä
lähellä rajapyykkiä
lohkaretta, jota kauemmas ei saanut mennä
erotan soutuveneen, lahona mättäällä
vihreää ja punaista vanhoissa laudoissa
Sillä veneellä me soudettiin
vaari ja minä
ympäri poukamien
ihailtiin ulpukoita
Tähän kuistiin liittyy hyviä muistoja
vanha mökki oli tässä
istun puisella penkillä ja katselen lammelle
Join täällä teetä
ehkä ensimmäisen kerran
värikkäästä kupista
keltaisesta tai vihreästä
Takan vieressä oli keinuva sohva
sen yläpuolella ruskea ryijy
oransseja, valkoisia ja mustia kuvioita
ja seinustalla sivusta vedettävä puinen sänky
ja vierellä käkikello
Kun olit täällä
rakas Mummi
oli maailma paljon parempi
poimittiin mustikoita yhdessä
muistan suopursujen tuoksun
ja valkoiset kukinnot
kerroit, miten osa sinisistä marjoista
ei ollutkaan mustikoita
vaan juolukoita
Aikaa on kulunut jo niin paljon
lapsena mielestäni
oma mummini
oli käsittämättömän vanha
en voinut ymmärtää
miten on mahdollista
että on elänyt niin monia vuosia
nähnyt niin paljon
synnyttänyt ja kasvattanut lapsia
kokenut viime vuosisadan alun
ja Suomen itsenäistymisen
ja sodat, kamalat sotavuodet
ne olivat mielestäni hirveän kaukana
Nyt ymmärrän
roolit vaihtuvat ennen kuin huomaakaan
Istun hetken täällä
katselen lammelle
annan illan pehmeyden
liukua päälleni
Mietelmä
Puut jaksavat
paikallaan
vuodesta toiseen
minun piti matkata
Intiaan ja Kööpenhaminaan
palatakseni
tälle kuistille
saunan eteen.
Mänty
Tuo jälki rungossasi
keskivaiheilta
viisi metriä
alaspäin
kuin puukolla isketty
salamako iski?
silti haavan päältä
kasvaa uutta hentoa vartta
neulasten kruunut koristavat juhla-asua
(Karjalohjalla elokuussa 2023)