Tiibetiläisen kalenterin mukainen Puulohikäärmeen vuosi alkoi jo 10.2. Sen toisena päivänä 11.2. oli Losar-juhla Helinä Rautavaaran museossa, jonka järjestivät yhteistyössä museon kanssa Suomalais-tiibetiläinen kulttuuriseura ja Suomen Himalajan-tutkimuksen seura. Ilokseni minut oli kutsuttu esittämään runoutta tilaisuudessa ja luin siellä sekä omaa runouttani että käännöksiäni tiibetiläisestä runoudesta. Kirjoitin tilaisuutta silmällä pitäen runon “Lohikäärme”. Osallistun tällä hetkellä Jyväskylän Avoimen yliopiston Runous-kurssiin ja kirjoitin tämän runon kurssin “metaforatehtävänä” kuitenkin samalla ajatellen Losar-tilaisuutta. Runossa mainitulla Losarilla tarkoitetaan tiibetiläistä Uutta Vuotta, joka sijoittuu ajallisesti eri lailla kuin länsimainen Uusi Vuosi.
Lohikäärme
Etsiskelen hahmoasi, luonnettasi
piirrän paperille viivaa
kolme luonnosta, kolme kuvaa
sinivuokonsilmäisellä
hampaiden helmet sädehtivät kuun valossa
viiksien siimat väpättävät ilmassa
sähkönsinisenä hohtava vartalon serpentiini
notkeampi kuin ballerinan taivutus
ohuissa etu- ja takajaloissa
korppikotkan kynnet
selässä siivet kuin lepakolla
avattuina, lentovalmiina
Taruissa lentelet pilvien lomassa
kaartelet lumivuorten yllä
solahdat sisään pesäluolaan vuoren lanteilla
metsässä levätessäsi puun oksilla
pyrstösi vilkkuu mangopuun lehdistön alta
Oi, sinivuokonsilmäinen,
saisinko kiertää käteni kaulasi ympärille?
Lentäisimme Dharamsalaan Intiassa
vihreille vuorille ja valkoisille huipuille
juhlistaisimme Losaria ystävien kanssa
kohottaisimme maljan tulevalle vuodelle
kylpisimme Bhagsu Nag -putouksella
pesten pois kaiken painavan
Kysyin puhtaana laakealla kivellä seisten:
Kuka oikeastaan olet, oi suuri sininen taivaitten valtias?
Lohikäärme vastasi:
Olen näkyväksi tullut etäinen unelma
olennainen mielen sisäinen kutsumus
ja vapautumista odottava energiavirtaus
mielen peili ja vihertävä rakkauden köynnös
olento toden ja mielikuvituksen rajamailta
Katso miten ilma kantaa
ja uskalla päästää irti keveyteen!
(Kannelmäessä 2.2.2024)