Lauantaina 17.8. pääsin tutustumaan itselleni uuteen runouden muotoon eli aseemiseen runouteen. Muutaman tunnin mittainen runotyöpaja järjestettiin Tekstin talossa Helsingissä. Sain tiedon työpajasta Facebookista. Sen tapahtumakuvauksessa kerrottiin, että järjestäjätahoina toimivat Outsider Art Festival ja Nihil Interit. Astuessani alakerran saliin näin heti suuren pöydän, jolle oli levitetty erilaisia tarvikkeita kuten hieman paksumpaa paperia ja kartonkia, erilaisia kyniä, leimasimia ja mustetyynyjä. Kurssin järjestäjät runoilijat Hanna Syrjämäki ja Karri Kokko olivat jo saapuneet paikalle ja toivottivat meidät osallistujat tervetulleiksi. Ensin kurssin opettajana toimiva Karri piti lyhyen johdatuksen aseemiseen kirjoitukseen ja runouteen. Hän määritteli aseemisen kirjoituksen sellaiseksi kirjoittamiseksi, jolla ei ole semanttista merkityssisältöä, ja luonnehti sitä kunkin “omaksi sisäiseksi käsialaksi”. Hän kertoi, että aseemisesti kirjoittaessa pidetään tärkeänä kirjoittamisen tekoa ja elettä itsessään. Johdantoluennossa minua kiinnosti erityisesti ajatus siitä, että sellaisia kokemuksia ja tunteita, joille ei ehkä juuri sillä hetkellä löydä sanoja, voi aseemisesti kirjoittamalla kuitenkin käsitellä ja tuoda esille.
Seuraavaksi rupesimme kokeilemaan aseemista kirjoitusta. En aluksi oikein ymmärtänyt miten ruveta kirjoittamaan ilman merkitystä. Sanoin ääneen, että joskus normaali kaunokirjoitukseni on niin epäselvää, että sitä on lähes mahdotonta lukea. Karri ehdotti, että aloittaisin kirjoittamaan paperin alalaidasta käsin, minkä sitten teinkin. Syntyi tunne kirjeen kirjoittamisesta. Ensimmäinen aseemisella kirjoituksella tuottamani teos onkin kirje, jonka laitan tänne näkyviin. Eri paksuisten mustien tussien lisäksi käytin pieniä kirjainleimasimia ja mustetta, joka paljastui punertavaksi. Nyt työpajan jälkeen miettiessäni tätä aseemista kirjettä olen ruvennut pohtimaan, miten erottaa toisistaan pelkästään aseeminen teksti ja toisaalta aseeminen runo vai onko edes tarpeen tai ylipäätään mahdollista tehdä tällaista erottelua. Kirjoitin työpajassa muutamia aseemisia runoja, joista laitan yhden tänne blogiin näkyviin yllä mainitun kirjeen lisäksi. Työpajan lopulla kokeilin myös pienemmille värillisille papereille kirjoittamista jonkinlaisilla geelikynillä ja pitäen välillä kahta kynää yhtä aikaa kädessä kuten meille oli ehdotettu jossain välissä. Kuitenkin mustat tussit ja kirjainleimasimet tuntuivat itselleni luontevimmilta välineiltä. Hanna kertoi hankkineensa pienet kirjainleimasimet Tigeristä ja mainitsi myös, että askarteluliikkeet ovat hyviä paikkoja hankkia tarvikkeita aseemisten runojen tuottamista varten. Saattaa olla, että minäkin yritän mennä ostoksille lähiaikoina ja hankkia kotiin leimasimia, mustetta ja paksuhkoa paperia. Mustia mangatusseja löytyy jo valmiiksi.
Olin etukäteen hieman jännittänyt kurssille osallistumista, koska en oikein tiennyt, mitä olisi luvassa. Pajassa oli kuitenkin rento tunnelma ja innostuin tekemään omia kokeiluja. Tuntui kiehtovalta kirjoittaa vapaasti mitä vain tuli ilman yritystä kontrolloida lopputulosta. Ennen kurssin päättymistä opettajamme Karri lahjoitti meille jokaiselle vielä itse kirjoittamansa aseemisen runon. Laitan ylle kuvan runosta liilalla paperilla. Runotyöpajassa oli niin hauskaa, että on ihan mahdollista, että saatan osallistua sellaiseen uudestaan, mikäli niitä järjestettäisiin lisää. Paja tarjoaa tavallaan tietyn tilan ja ajan antautua tutkimaan tunteitaan ja ajatuksiaan ilman sanoja mutta kuitenkin jakaen niitä muille näkyvään muotoon. Tuntui hauskalta kirjoittaa yhdessä samassa tilassa ilman painetta siitä, että tulisi löytää jotain erityisen syvällistä sanottavaa.
