Katselin eilen aiempia blogikirjoituksiani ja huomasin, että on kulunut lähestulkoon vuosi siitä, kun kirjoitin tänne viimeeksi. Olen vielä opintovapaalla ja jatkanut opintojani Jyväskylän Avoimessa yliopistossa. Välillä elämääni ilmaantui kuitenkin monenlaisia hoidettavia asioita, joten opintokursseista suoriutumisen lisäksi ei energiaa oikein ole jäänyt tarpeeksi muuhun kirjoitteluun.
Viime kevätlukukaudella osallistuin kahteen kirjoittamisen aineopintojen kurssiin: “Draama” ja “Terapeuttinen kirjoittaminen”. “Draama” kurssilla oli ilokseni myös osana kurssia lähijakso Jyväskylässä vaikka muutoin kurssiin sisältyikin verkko-opintoja Zoomin välityksellä sekä tietenkin omaa työskentelyä tehtävien parissa. Tulin tuolla yliopistonopettaja Jarmo Lintusen ohjaamalla kurssilla kirjoittaneeksi alun kuunnelmakäsikirjoituksesta, mikä on uusi genre minulle kirjoittajana. Tuo alku on toistaiseksi luonnoksena koneellani, mutta toivon mukaan saan jatketuksi sen kehittämistä ennemmin tai myöhemmin. Näiden kirjoittamisen opintojen aikana tulee kokeilleeksi kirjoittaa kaikenlaista, mihin ei muuten todennäköisesti tulisi ryhdyttyä.
“Terapeuttisen kirjoittamisen” verkkokurssiin osallistumisen koin hyödylliseksi paitsi oppimismielessä myös siksi, että tulin kurssin tehtäviä kirjoittaessani ylläpitäneeksi kirjoittamista raskaalta tuntuneessa elämänvaiheessa. Kirjoittaminen ei myöskään tuntunut niin vaativalta kuin yleensä, sillä kuten kurssin lukumateriaaleistakin ilmeni (Holopainen, Maanmieli & Kortesoja 2021, 8; Bolton 2011, 21), terapeuttiselle kirjoittamiselle on tyypillistä, että huomio on pikemminkin itse kirjoittamisen prosessissa eikä siinä, että pyrittäisiin tuottamaan tasokas lopputulos. Oli siis ihan luvallista tuottaa jopa huonolaatuista tekstiä. Eräs kurssin tehtävistä oli kirjoittaa päiväkirjaa. Kirjoitan sitä melko satunnaisina ajankohtina muutenkin, mutta kurssilla meidän odotettiin tekevän kokeiluja kirjoittaa päiväkirjaa jollain meitä kiinnostavalla uudella tavalla. Minä tulinkin yhdistäneeksi kurssin aikana kirjoittamissani päiväkirjamerkinnöissä sekä normaalia päiväkirjatyyliä, tajunnanvirtamaista tekstiä että tankarunoja.
Terapeuttisen kirjoittamisen kurssin lopputehtävänä kirjoittamani “Oppimispäiväkirja” päättyy myös tankarunoon:
Kirjoittaessa
en soittele en hoida
yksin koneella
tekstiä naputtelen
opittua muistelen.
Aiemmin olen tullut tehneeksi vain hyvin harvalukuisiksi jääneitä kokeiluja kirjoittaa tankarunoja. Tuntuikin hyvältä kokeilla tätä runouden kirjoittamisen tapaa, kun ei ollut tarvetta tuottaa mitään erityisen laadukasta lopputulosta vaan vain jotain sen päivän tai hetken tunnelman tai tapahtumien inspiroimaa, jossa oli tankarunon rivien tavumäärän mukaisesti tavuja.
Kurssin aikana maaliskuussa kurssin opettaja Kaisla Suvanto ohjasi myös vapaaehtoisen terapeuttisen kirjoittamisen tapaamisen Zoomissa. Sen tehtävänantona oli muistaakseni kirjoittaa jostakin muutoksesta elämässä. Tehtävässä oli useampi vaihe ja viimeisenä muistiinpanoistani löytyy kohta, jonka päällä lukee videotapaamisessa ohjaajalta saamamme ohjeen tiivistyksenä: “10 min. tekstiä: Miten kuvailisit ilmiön tai maiseman kautta?” ja sen alta tällainen (luonteeltaan kuvitteellinen) tekstinpätkä, joka ilmeisesti kuvastaa jokseenkin harmaita tunnelmiani viime keväänä puettuna kaupunkimaiseman muotoon:
Minä muutin sementtisten teiden keskelle vanhaan taloon. Muutuin asioiden huolehtijaksi. Hallinnoijaksi. Tylsän harmaaksi. Vihreät pellot ja kasvit kuivuivat. Elin harmaan tylsän maiseman keskellä. Kerrostalojen keskellä. Raikas ilma katosi ja ympärillä leijaili vanhaa pölyä. Kellarissakin olen oleillut. Aurinko hävisi ja harmaus oli kaikkialla. En jaksanut nousta ylös kiviseltä penkiltä jolla makasin. Kehoni painoi kuin sementti ja vanhenin ainakin 15 vuotta. Puutkin olivat menettäneet lehtensä ja kuivuneet pystyyn vanhoiksi kuiviksi tikuiksi. Ratikat ajoivat edestakaisin vanhoilla kiskoilla (huminaa).
Viitteet
Bolton, G. 2011. Write yourself: Creative writing and personal development. London: Jessica Kingsley Publishers.
Holopainen, Johanna, Karoliina Maanmieli & Sari Kortesoja 2021. Kohti traumainformoidun kirjallisuusterapian käytäntöä. Scriptum, 8 (2), 1–44.
(Postaus kirjoitettu 10.8.2025; muokattu 13.8.2025.)