Tiibetiläisiä kirjaimia ja kurssitunnelmia

Viime aikoina aikaani on kulunut aika lailla hieman erilaiseen kirjoitusaktiviteettiin kuin omien tekstien kirjoitteluun. Aloitin tässä kuussa nimittäin vetämään tiibetin kielen lyhytkurssia. Sen järjestäjänä toimii Suomen Himalajan-tutkimuksen seura. Tällä kertaa opetan ihan vapaaehtoisena, koska toivoin, että seuralla voisi olla tällaistakin kielenopetustoimintaa (olen mukana kyseisen seuran hallituksessa). Kurssin otsikkona on “Opi lukemaan ja kirjoittamaan tiibetiä!” ja tarkoituksena on tutustua tiibetin kirjoitusjärjestelmään. Olenkin kurssin aikana kirjoitellut paljon tiibetiläisiä kirjaimia ja tavuja paitsi opetuskertojen aikana niin myös kotona miettiessäni aina kunkin opetuskerran opetusta. Kurssi on Elonpyörässä, joka on pieni kirjasto lähellä Sörnäisten metroasemaa. Saamani käsityksen mukaan kokoelmat sisältävät pääosin eri traditioiden hengellisyyteen liittyvää kirjallisuutta, mutta kirjastosta löytyy myös kaunokirjallisuutta kuten runoteoksia.

Tila kirjastossa on viihtyisä – katossa liehuvat tiibetiläiset rukousliput ja opiskelemme keskellä pientä tilaa, jonka kaikilla seinillä on kirjojen täyttämiä kirjahyllyjä. Sain käyttööni kurssia varten pienen lasten IKEA-taulun, johon voi kirjoittaa liiduilla ja valkotaulutussilla. Taulutila on kuitenkin sen verran pieni, että vain muutamia tiibetin sanoja mahtuu kirjoittamaan samaan aikaan tauluun ja sitten se pitää joko pyyhkiä tai sitten kääntää toisin päin, koska kummallakin puolella on kirjoituspintaa.  Taulun alle telineelle voi myös laittaa paperirullan ja vetää sen taulun takaa yli niin, että etupuolelle riippuvalle paperille pystyy kirjoittamaan. Koska taulu on tarkoitettu lyhyemmille ihmisille kuin minä, nostin taulun ensimmäisen tapaamisemme aikana pöydälle ja toisella tapaamisellamme kirjoitin siihen sen sivulla jakkaralla istuen.

Ryhmä, jolle opetan, on hyvin pieni. Kurssi starttasi minimimäärällä osallistujia: vain 4 henkilöä ilmoittautui mukaan. Olemme myös jo sopineet lisäopetuskerrasta, koska muutoin jotkin kurssin tapaamisajat eivät sopineet aika monelle. Yhden perjantai-illan istuin Elonpyörässä odottelemassa, jos joku tulisi paikalle. Ei tullut, mutta vietin aikaa lukemalla Pertti Niemisen suomennoksia kiinalaisista runoista Jadepuu-nimisessä kirjassa, joka löytyi kirjaston hyllystä.  Kurssia ei siis todellakaan voi kutsua yleisömenestykseksi, mutta olen tyytyväinen, jos muutama henkilö edes oppisi tiibetin kirjaimet tai parhaassa tapauksessa lukemaan sanoja. Tiibetin kielen tavurakenne ei ole aivan yksinkertainen, joten tarvitaan hieman tutustumista ja harjoittelua, jotta opiskelija pystyisi lukemaan erilaisia kielen tavuja. 

Opettaessani jotakin tiibetin kieleen liittyvää, on kyllä opettamisesta aina mielestäni ollut hyötyä myös omalle tiibetin kielen osaamiselleni. Kun asuu Suomessa, tulee tiibetin kieltä käyttäneeksi vähemmän aktiivisesti kuin vaikkapa silloin, kun nuorempana oleskelin tiibetiläisten keskuudessa Pohjois-Intiassa. Kurssien aikana tulee sitten pakostakin kerratuksi kielen sanastoa, kielioppia ja myös kirjoittamista. Tällä nyt meneillään olevalla kurssilla on paljon painoa kirjoittamisessa. Harjoittelemme ihan käsin kirjoittamaan tiibetiläisiä kirjaimia ja sanoja paperille. Vaikka tietokone ja mahdollisuus käyttää projektoria helpottavatkin opettamista, on tavallaan tunnelmallista ja jotenkin konkreettisemmalta tuntuvaa opettaa tällä tavoin kirjoittamalla oikeasti opetustilanteessa asioita sen sijaan, että käynnistäisi vain jonkin aiemmin valmistelemansa Powerpointin aiheesta. Parikymmentä vuotta sitten nuorena oli luentosaleissa yleensä käytettävissä kunnon liitu- tai valkotaulut ja piirtoheittimiä, mutta opettaessani myöhemmin on pikemminkin tuntunut tärkeältä tuoda joko muistitikku- tai oma läppäri mukaan ja näyttää luentoon liittyviä asioita siltä.

Olen myös syksyllä ollut Työväenopiston verkkojulkaisemisen etävideo-opetuskurssilla ja tässä kuussa kävin myös paikan päällä Opistotalolla verkkojulkaisemisen Digiopastuksissa harjoittelemassa miten webbisivuja koodataan HTML – ja CSS -kielillä ihan käytännössä. Nuo Työväenopiston Digiopastukset ovat aivan ilmaisia ja siellä on saanut erinomaista opastusta ongelmiinsa verkkojulkaisemisen ja verkkosivujen teon harjoittelemisen kanssa. Niitä vetää sama opettaja kuin verkkojulkaisukurssia. Osaamiseni on vielä hyvin alkeistasolla ja yritän kokeilla vasta harjoitussivujen tekemistä. Nyt kun kuitenkin sekä tiibetin lyhytkurssi että Digiopastukset ajoittuivat samalle kuulle, alkoivat nämä asiat yht’äkkiä yhdistyä mielessäni. Huomasinkin viimeisimmän opastuksessa käynnin jälkeen, että rupesin miettimään, että olisi ehkä kiinnostavaa yrittää koodata eräänlaiset pienimuotoiset opetussivut perustuen tiibetin kurssilla jakamiini itse tuottamiini oppimateriaaleihin. Nuo oppimateriaalit olen tuottanut jo useita vuosia aiemmin erästä toista kurssia varten, mutta en toistaiseksi ole tullut vielä saattaneeksi niitä johonkin sellaiseen muotoon, että ne olisivat ihan avoimesti näkyvillä jossakin. Jos tämä suunnitelma toteutuu, se tulee tapahtumaan vähitellen. Pystyäkseni toteuttamaan itse koodatut sivut tarvitsee minun vielä oppia lisää ja harjoitella verkkosivujen suunnittelua ja koodaamista merkintäkielillä sekä myös onnistua jostain ottamaan selvää miten koodata webbisivuja, joissa on sekä suomen että tiibetinkieltä sekaisin.