Kävimme kesäkuun lopulla päiväretkellä Porvoossa. Olen aiemmin joskus lapsena vieraillut siellä jonkin luokkaretken yhteydessä, enkä muista siitä paljoakaan. Matkasimme Porvooseen Kauppatorilta J. L. Runebergin mukaan nimetyllä aluksella. Laivamatka vie paljon enemmän aikaa kuin bussimatka ja on myös huomattavasti kalliimpi, mutta huomasin nauttivani sekä vanhan, mutta hyväkuntoisen aluksen tunnelmasta, että maisemista matkan varrella. Päivä oli kuuma, mutta merellä vallinnut kevyt tuulenvire vilvoitti matkantekoa. Vaikka olisi ollut mahdollista tehdä paluumatka myös laivalla, halusimme viettää hieman pidemmän aikaa Porvoossa ja palasimme vasta illalla bussilla Helsinkiin. Saimme näin enemmän aikaa tutustua Porvooseen, tosin huomasin, että Porvoossa sekä museot että kaupat ainakin kaupungin vanhalla puolella näyttivät menevän melko aikaisin kiinni. Meille tulikin kiire katsomaan J. L. Runebergin kotia sen jälkeen, kun olimme ensin pikaisesti nauttineet mainiota teetä ja kakkua Café Helmi nimisessä kahvilassa sen viihtyisällä sisäpihalla. Café Helmistä löytyi jopa kahta eri lajia vegaanista kakkua, joten oli mahdollista valita.
Ehdimme Runebergien kotiin noin tuntia ennen museon sulkemisaikaa. Upeat kasvit huoneissa kiinnittivät huomiotani. Museovierailijaa myös ohjattiin tarkastelemaan kasveja, sillä yhtenä vierailun aikana lainattavana museokierrosmateriaalina oli Jenny Kangasvuon kirjoittama Runebergien kodin kasveilla kuvitettu vihkonen Kasvimuotokuvia. Kävelin huoneissa, katselin kasveja ja luin niistä vihkosesta, josta vierailun päätteeksi hankin myös itselleni kappaleen museokaupasta. Osa kasveista on Fredrika Runebergin kasvien jälkeläisiä, joita on jatkettu pistokkaista, kun taas osa kasveista on saman lajisia, mitä Runebergeilla tiedetään olleen. Tuoksupelargonioita oli useita. Mahtavia peikonlehtiä olohuoneessa. Huomiotani kiinnitti lasivitriinissä olevat Runebergin ruotsiksi kirjoittamat “Maamme”-laulun sanat (“Vårt Land”) nuotteineen, joiden kuvauslappu kertoi olevan “Runebergin omalla sävelellä”. Luin juuri Panu Rajalan kirjasta Kansallisrunoilija J. L. Runebergin elämä (2020: 264), että myöhemmin runoa sävellettiin uudelleen, kunnes se esitettiin 1848 Fredrik Paciuksen säveltämänä Kumtähden kentällä lähellä Kumpulaa. En ole edes aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että “Maamme”-laulun sanat juontavat ruosinkielisestä alkutekstistä.
Runebergien kotimuseon edustalla on kaunis puutarha. Kiertelin siellä jonkin aikaa, mutta koska sulkemisaika oli lähellä, aikaa ei jäänyt jäädä tunnelmoimaan puutarhaan tai istuskelemaan ja kirjoittelemaan sinne. Nykyisinkin mittapuin puutarha on upea ja siellä vallitsee todellinen lajien runsaus. Kotimuseon kaupassa myytiin tuoksupelargonian ja rahapuun pistokkaita, jotka juontavat juurensa Fredrika Runebergin kasvattamiin ja vaalimiin kasveihin. Tunsin itseni todella liikuttuneeksi, kun saatoin hankkia pistokkaan kummastakin kasvista kotiimme. Toivon vaan, että onnistuisin hoitamaan niitä niin hyvin, että ne viihtyisivät meillä. Vierailun aikana minua rupesi kiinnostamaan, mitä Fredrika Runeberg on kirjoittanut. Lainasin kirjastosta hänen kirjoittamansa teoksen Piirroksia ja unelmia (Porvoo: WSOY, 1982), jonka on suomentanut Tyyni Tuulio. Olen nyt lukenut osan siitä. Monet kertomuksista kertovat naisista maissa ja kulttuureissa, jotka ovat kaukana Suomesta. Lukiessani olen ihmetellen ihastellut, miten Fredrika Runeberg pystyikään 1800-luvun Porvoossa kirjoittamaan niin toisenlaisiin ympäristöihin sijoittuvia kertomuksia. Ihastusta ovat myös herättäneet hänen tarinansa erilaisista kasveista kuten “Köynnöskasvi” ja “Oleanteri”. Kaupunginkirjaston sähköisestä luettelosta löytyy useita Fredrika Runebergin teoksia ja aikomukseni on yrittää tutustua niihin vähitellen. Tutustuin kotimuseovierailun jälkeen myös kiehtovaan teokseen, joka kertoo Fredrika Runebergista ja hänen elämästään, nimittäin kirjaston lastenosastolta löytyneeseen Leena Virtasen ja Sanna Pellicionin kauniisti kuvitettuun kirjaan Fredrika!: Kirjailija Fredrika Runebergin unelmat ja ihmeellinen puutarha. Sen sivuilta ilmenee, että Fredrika oli innostunut kirjoittamisesta jo hyvin nuorena ja oli kirjoittanut näytelmänkin, joka tuhoutui tulipalossa Turussa, jossa hänen perheensä koti silloin sijaitsi (Virtanen & Pellicioni 2021: 2–5).
Viime viikkoina olen testaillut erilaisia kirjoituspaikkoja. Nykyään Varaamo nimisestä palvelusta voi varata työ- ja kokoustiloja kirjastoista Helsingissä. Innostuin kokeilemaan tilojen varaamista kirjoittamista varten sen jälkeen, kun olin tutustunut tilojen varaamiseen Oodista pienen kirjoittajaporukkamme tapaamisia varten. Olen käynyt kirjoittamassa viime aikoina pienissä kirjastojen työtiloissa, joita on sallittu varata myös vain yhden henkilön käyttöön. Myös lähikirjastossamme on kaksikin pientä työtilaa, joiden ovet saa kiinni niin, että ympäristö on rauhallinen. Olen nyt viikottain käynyt kirjoittamassa siellä ottaen mukaan oman läppärini. Olen huomannut, että se, että olen varannut jonkun tilan käyttööni samalla tarkoittaa sitä, että olen varannut kalenteristani aikaa omalle kirjoittamiselleni. Kokeilin viime viikolla Oodissa kirjoittamista pienessä työtilassa, jonka voi varata kokonaan omaan käyttöönsä enintään kolmeksi tunniksi kerrallaan. Tila tuntui levottomammalta kuin lähikirjastomme tila, koska huomioni kiinnittyi koko ajan lasin läpi liukuportaisiin ja niillä ylös ja alaspäin kulkeviin ihmisiin. Kirjoitusaikani loppupuolella jostain viereisestä tilasta rupesi myös kuulumaan puhetta jollain kielellä, jota en tunnistanut. Tila ei siten tuntunut niin rauhalliselta kuin olin toivonut. Sitä ei myöskään saanut lukkoon, joten jos joutuu poistumaan lyhyeksikin aikaa tilasta varauksen aikana, on hyvä ottaa arvokkaat esineet kuten läppäri mukaansa ja jättää vaikka villatakki tuolin nojalle merkiksi varauksesta. Vaikka en onnistunut keskittymään kovinkaan hyvin tällä kertaa, sain kuitenkin mielestäni työskennellyksi sen verran hyvin, että varasin samantapaisen työtilan myös viikon päähän uudelleen. On kerrassaan mainiota, että kuka vain voi Oodista varata tiloja käyttöönsä joko suuremmille ryhmille tai yksinäiseen työskentelyyn. Jos on vaikeaa löytää aikaa kirjoittamiseen arkielämässään, on ilmiselvästi toimiva idea varata käyttöönsä tila kirjoittamista varten joksikin tietyksi ajankohdaksi. Kirjastojen työtilojen lisäksi kävin tutustumassa erääseen Vantaalla sijaitsevaan Coworking-tilaan. Tutustuminen oli niin myönteinen kokemus, että hankin 12 kerran käyttöoikeuden kyseiseen yhteistyöskentelytilaan ja aion järjestää itselleni viikottain aikaa kokonaisen päivän kirjoittamiseen siellä. Koti on tietenkin ihan kelpo paikka kirjoittaa, mutta nyt tuntuu, että paikkojen vaihtelu ja siihen liittyvä kirjoittamisaikojen suunnittelu on auttanut minua varmistamaan sen, että työskentelen kirjoittamisen parissa ainakin tietyn vähimmäismäärän jonain päivänä tai viikkona.
Lähdeviitteet
Kangasvuo, Jenny. Kasvimuotokuvia. (Osa Suomen taiteilijakotimuseoiden verkoston Aikamatkoja-hanketta 2021–2023). Porvoo.
Rajala, Panu 2020. Kansallisrunoilija J. L. Runebergin elämä. Helsinki: Minerva Kustannus Oy.
Runeberg, Fredrika 1982. Piirroksia ja unelmia. Suomentanut Tyyni Tuulio. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö.
Virtanen, Leena & Sanna Pellicioni 2021. Fredrika!: Kirjailija Fredrika Runebergin unelmat ja ihmeellinen puutarha. Helsinki: Kustannusosakeyhtyö Teos.