Viime viikon loppupuolella kävimme mieheni Rikeyn kanssa Turussa. Reissu oli täynnä erilaisia kulttuuririentoja. Jalkani väsyivät niin paljon kaupungilla ja museoissa vaeltelemisesta, että paluupäivänä oli vaikeaa jaksaa samana päivänä olleen työvuoron aikana seistä ja kävellä työpaikalla vaan olisin mielestäni melkein tarvinnut kepin tuekseni. Reissu oli kuitenkin erittäin onnistunut ja Turussa oli paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa.
Museolaiva S/S Borella
Reissun aikana me tavallaan asuimmekin museossa. Minulla on nimittäin Museokortti käytössä ja olin Museokortti-palvelun asiakkailleen lähettämistä viesteistä saanut tiedon, että Museokortilla olisi mahdollista yöpyä pienellä alennuksella museolaiva S/S Borella Turun satamassa. Olimme jo päättäneet mennä käymään Turussa huhtikuun alussa, koska meillä oli liput Lauri Tähkän konserttiin lauantaina 2.4. Gatorade Centerissä. Joten tarjous osui hyvään saumaan ja kiinnostuin heti mahdollisuudesta yöpyä museolaivalla ja varasin meille hytin sieltä.
Museolaiva löytyi melko helposti kysyttyäni tietä ohikulkijalta. Kävelimme jonkin matkaa ja sitten havaitsin lähistöllä bussin nro. 1, jonka Googlen kartta oli näyttänyt kulkevan reittiä Aurajoen viertä kohti satamaa. Tästä bussireitistä ja kahden vuorokauden lipuista oli paljon hyötyä vierailumme aikana liikkuessamme Turun keskustan ja sataman välillä useampaankin kertaan. S/S Bore on laiturin vierellä lähellä Forum Marinumia, joka on museo, jossa on erilaisia merenkulkuun liittyviä esineitä ja laivoja sekä sisällä että ulkona Aurajoen viereen kiinnitettyinä. Heti saavuttuamme S/S Boreen söimme lounasta laivan ravintolassa. Keittiöstä tuotiin kasvissyöjille pyynnöstä kuumaa uunibataattia, joka oli herkullisesti maustettua. Lisäksi sai ottaa buffetista tuoreita salaatteja. Suurin osa S/S Borea näytti toimivan hostellina. Vaikutti siltä, että hytit oli pyritty säilyttämään mahdollisimman alkuperäisessä tyylissään. Meidän hyttimme seinälle oli esimerkiksi jätetty lankapuhelin, joka ei kuitenkaan ollut käytössä enää. Laivalla on myös museonäyttely sen yläkerroksissa, jossa saattoi mm. nähdä kapteenin hytin ja käydä komentosillalla, mistä aukesi hienot näkymät Aurajoelle. Kävellessäni laivalla ja katsoessani sen museona olevia hyttejä niiden sisustus ja tavarat kuten vanhanmalliset televisiot muistuttivat minua jotenkin ajasta, jolloin olin nuori. Mietin, että olenko todella jo niin vanha, että lapsuuteni ja nuoruuteni aikaiset esineet ovat jo muuttuneet museoesineinä pidettäviksi objekteiksi. Laivan hytissä oli mukavaa yöpyä: tuntui helpommalta nukahtaa, kun ajattelin nukkuvani veden päällä laivan kelluessa Aurajoen virrassa. Ensimmäisenä reissupäivänämme sää oli melko kylmä ja palelin laivassa. Tämä oli muistutus siitä, että keväälläkin olisi hyvä pakata villasukat ja lämmintä puettavaa matkalaukkuun.
Taidetta, historiaa ja merellisyyttä
Kävimme reissumme aikana laivan lisäksi seuraavissa museoissa: Turun Linna, Forum Marinumin näyttelyt ja Aboa Vetus Ars Nova. Forum Marinumissa kävimme lähinnä siksi, että se sijaitsi aivan laivahostellin vieressä. Siellä minua inspiroi saaristonäyttely. Siellä oli esillä Turun saariston kartta ja videolta saattoi kuunnella saaristolaisten kertomia tarinoita elämästään. Sain ajatuksen, että olisi kivaa yrittää toteuttaa jokin lyhyt matka Utöhön. Olen jo aiemmin suunnitellut käyväni siellä eräällä kirjoituskurssilla, mutta tuo kurssimatka valitettavasti peruuntui silloin vallinneen koronatilanteen ja rajoitusten takia. Ajattelin, että voisi olla mukavaa päästä kesälomalla käymään tuolla pienellä saarella, vaikka siellä ei silloin olisikaan mitään kirjoituskurssia. Voisinhan toki itse kirjoittaa ja luonnostella rantakallioilla niin toivoessani.
Olin jo etukäteen katsonut netistä, että Turun linnassa oli esillä Vanitas-niminen näyttely. Tässä näyttelyssä oli erityisen kiinnostavaa se, että esineiden läheisyyteen oli aseteltu muutamien suomalaisten nykyrunoilijoiden runoja kirjoitettuina suurin kirjaimin tilaville pystysuoraan katsottavaksi laitetuille taustapahveille. Runot tuntuivat sopivan näyttelyn teemoihin ja asettuivat ikään kuin vuoropuheluun näyttelyesineiden kanssa. Olen itse kerran aikaisemmin ollut mukana tekemässä runojulistetta kääntäjänä. Käänsin suomeksi vuosia sitten tiibetiläisen runoilijan Jangbun runon “Vaahteranlehtiä” ja runo oli esillä “Rakkaus Aasiassa” -runonäyttelyssä Lasipalatsin aukiolla. Olen viime aikoina tuuminut, että jos edistyisin aika äskettäin aloitetussa grafiikan harrastuksessani, niin voisi olla jokin päivä kiinnostavaa yrittää saada aikaan jokin pieni oma näyttely, jossa olisi sekä grafiikan teoksia että runoutta. Oli siten todella kiinnostavaa nähdä, miten Turun linnan näyttelyssä oli yhdistetty historiallista museonäyttelyä sekä runoutta. Voi olla, että ajatus omasta runo-taide-näyttelystä jää haaveeksi tai sitten sellaisen aikaansaamiseksi kuluu vielä paljon aikaa ja tarvitaan huomattava määrä kuvataiteen ja grafiikan opiskelua.
Aboa Vetus Ars Novassa oli Ars Nova puolella esillä Osmo Rauhalan näyttely “Muista unohtaa kaikki”. Suurikokoiset maalaukset luonto- ja eläinaiheista olivat vaikuttavia. Monissa teoksissa toistui samoja aiheita kuten esimerkiksi saman eläinlajin hahmoja kuten lintuja ja syvänmeren olentoja. Mietin, että on näköjään ihan toimivaa tehdä useitakin teoksia samoista aiheista varioiden vain jonkin verran aiheen käsittelyä. Runoja kirjoittaessani pidän sarjarakenteista, mutta näyttelyä katsellessani tulin ajatelleeksi, että yrittäessäni tehdä grafiikkaa minun ei myöskään aina tarvitsisi keksiä jotakin uutta aihetta, vaan voisin jatkaa jonkin saman minua kiinnostavan kuva-aiheen parissa pitkäänkin jos vain haluaisin. Katsoimme Ars Novan näyttelyn melko nopeasti, vaikka olisin viipynyt mielellään siellä pitempäänkin. Halusimme vielä ehtiä käydä katsastamassa museon Aboa Vetus puolen, jossa pääsee katselemaan arkeologisissa kaivauksissa paljastuneita turkulaisten rakennusten raunioita keskiajalta. Vanhat rauniot samoin kuin vanhat linnat tuovat menneisyyden tavallaan käsinkosketeltavaksi. Mielenkiintoani herätti vanhojen raunioiden katselun lisäksi näyttelyssä ollut “kirjoitusnurkkaus” tai sopukka ehkä pikemminkin, koska pieni kirjoitusalueeksi järjestetty tila ei varsinaisesti ollut nurkassa. Siellä oli vahatauluja ja puisia piirtimiä. Yleisöllä oli lupa yrittää kirjoittaa vahatauluille ja malliksi pöydälle oli jätetty vanhanaikaisia kirjaintyyppejä. Kokeilin hieman miltä tuntuu kirjoittaa vahataululle, mutta se tuntui niin vaivalloiselta, että jätin yrityksen sikseen. Miten mahtavaa onkaan elää ajassa, jossa meillä on paperia ja tietokoneita, eikä meidän tarvitse tasoitella tahmeaa savea voidaksemme kirjoittaa sille muutaman sanasen.
Testaamassa Turun kasvisruokapaikkoja
Turusta löytyi onneksi hyviä kasvisruokapaikkoja suhteellisen helposti. Käytin hyväkseni Happy Cow -sovellusta etsiessäni kasvisravintoloita, joissa olisi myös vegaanisia annoksia tarjolla. Ensimmäisenä iltana menimme syömään Aurajoen toisella puolella lähellä sen rantaa olevaan Siam Spicy Thai Vegetarian Cuisine ravintolaan. Ravintolasali oli kaunis valoisa holvimainen tila toisessa kerroksessa, josta oli näkymät ulos runsaiden lasiruutujen ansiosta. Suurin osa annoksista listalla näytti olevan vegaaniseen ruokavalioon sopivia. Tilasin tofuvartaita ja pääruoka-annoksen, joka oli jonkinlainen kasviscurry kookosmaidolla, tofupaloilla, soijasuikaleilla ja kasviksilla sekä lisänä riisiä. Ruoka oli maistuvaa ja annos täyttävä. Kaiken lisäksi siihen sisältyi teetä tai kahvia. Toisena päivänä lounastimme Hügge-nimisessä ravintolassa Aurajoen rannalla lähellä Turun Tuomiokirkkoa. Paikassa oli rento ja viihtyisä tunnelma, ruoka oli todella maukasta ja annokset myös esteettisesti kauniita. Tilasimme höyrytettyjä bao buneja ja kimchiä – annoksen sai sekä lakto-vegetaarisena että vegaanisena. Jälkiruoaksi nautin vielä listan vegaanisen jälkiruokavaihtoehdon: mustikkakeittoa ja oliiviöljykakkua, joka oli kruunattu sitruunasorbetilla. Ravintolassa saattoi tilata myös viiniä ruoan seuraksi. Hügge on paikka, jossa mielellään nauttisi illallista esimerkiksi juhlistaakseen jotakin. On hyvä, että arkisempien lounasbuffetpaikkojen ja pikaruokapaikkojen lisäksi on kasvissyöjiä varten myös tällaisia hieman hienompia ravintoloita, joihin voi tehdä pöytävarauksen ja nauttia niin halutessaan kolmen ruokalajin illallisen juomien kera viihtyisässä ympäristössä.
Musiikkia ja rakkautta: Konsertissa Gatorade Centerissä
Matkamme päätarkoitus oli käydä Lauri Tähkän konsertissa. Pääsimme bussilla keskustasta kätevästi Gatorade Centerin läheisyyteen. Tullessamme oli konserttipaikan ovilla jo melko pitkä jono. Lippuun oli merkitty, että ovet avautuvat kuudelta, mutta en tiennyt milloin varsinainen konsertti alkaisi. Päästyämme sisälle saimme kuulla, että musiikki alkaisi vasta kello kahdeksalta. Istuimme baaripöydän äärellä ja nautin siideriä. Aika kului nopeasti. Keikka alkoi vaikuttavasti valtavan kynttiläkruunun ilmestymisellä näkyviin. Kynttilät näyttivät eläviltä kynttilöiltä ja näky oli todella kaunis. Olen kuunnellut Lauri Tähkän esittämää musiikkia Spotifyista ja erityisesti hänen laulamansa “Palavaa vettä” (sanoitus: Arto Tuunela, Lauri Tähkä ja Timo Kiiskinen) on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Oli todella mieleenjäävä ja koskettava elämys päästä kuulemaan artistin esiintymistä livenä. Esitys tuntui olevan täynnä rakkautta ja tunteisiin heittäytymistä. Ihailin hänen rohkeuttaan laulaa suurista tunteista siinä lavalla tuhansien ihmisten edessä. Yleisöönkin välittyi rakkauden ja hyväksytyksi tulemisen tunne. Artisti heitti pari morsiuskimpun näköistä kukkakimppua keikkansa loppupuolella yleisön joukkoon. Raikuvien aplodien jälkeen Lauri Tähkä ja muusikot palasivat vielä esittämään lisäkappaleita. Kuunnellessa musiikkia ja ihaillessa artistin lavaesiintymistä kaikki muu tuntui unohtuvan ja nautin suuresti siitä, että pääsin tällaiseen kulttuuritapahtumaan pitkästä aikaa. Korona-aikana monet konserteista, johon olen ostanut lippuja ovat joko peruuntuneet tai siirtyneet vuodella tai kahdella eteenpäin. Konsertin jälkeen pohdin tapahtumaa myös suhteessa nykyiseen surulliseen ja kauhistuttavaan tilanteeseen Euroopassa Ukrainassa. Mietin, että nimenomaan konsertissa välittynyttä tunnetta rakkaudesta ihmisten välillä tarvitaan aina ja erityisesti tällaisessa tilanteessa toivoisi rakkauden voiman vaikuttavan ihmisiin ja säteilevän maailmaan tuoden rauhaa ihmisten keskuuteen. Mietin myös, paloivatko kynttilät kynttiläkruunussa ehkä Ukrainan sodan uhrien muistoksi (kuten kirkoissa sytytetään kynttilöitä) – varmaan kynttiläkruunulle lavalla voi yrittää antaa monia tulkintoja: hengellisiä, romanttisia ja esteettisiä. Yleisön joukosta heitettiin myös artistille lavalle lapaset Ukrainan väreissä: toinen lapanen oli vaaleansininen ja toinen keltainen. Artisti puki ne käsiinsä lavalla. Olen kiitollinen, että pääsin kuulemaan tämän konsertin, joka oli todella syvällinen ja koskettava taide-elämys.
Konsertin jälkeen palasimme takaisin keskustaan samalla bussilla millä olimme tulleetkin. Olin arvellut, että pääsisimme taas Aurajoen vierellä kulkevalla linja 1:llä takaisin laivalle keskustasta. Päätimme kuitenkin kävellä, koska olisimme joutuneet odottamaan miltei puoli tuntia seuraavaa bussia. Sunnuntaiaamuna ehdimme laivalta kätevästi junaan kävelyetäisyydellä olevalta Turun sataman pysäkiltä.